Blogi & kommentit

Mitä laitetaan?

Kysyi lihamestari kaupan palvelutiskin takana. Aikaisemmin tiesi minne mennä kun tarvitsi jotain. Nyt palveluita ja tarjoajia on tuhansia ja kaikki yhtälailla virtuaalisia.

Siinä vaiheessa kun kaupassa oli käyty usein ja tultu tutuiksi vaihdettiin nimet. Palvelusta tuli henkilökohtaista ja automaattista, mieltymykset ja käyttäytyminen tunnettiin. Oli helppoa hakea vinkkejä tai jotain uutta tutulta myyjältä.

Nyt, botti tai bookkaus aspa ottaa vastaan. Ja palvelee parhaansa mukaan. Ja joka kerta selität saman asian uudelleen ja uudelleen. Ei kiitos ei nyt, ei en halua sitä. Tarvitsen tällaista, ei en nyt halua semmoista, vaan tätä. Ei se ei sovi minulle. Niin ei se ole helppoa kun ei tunne vaikka kuinka formaatti on super ja appi huippu.

Mistä sinä haluat maksaa? Palvelusta, tuotteesta vai inhimillisyydestä? Jokatapauksessa kokemuksesi ja saamasi palvelu muodostavat käsityksen ja mielikuvan, mikä vaikuttaa kokemukseesi ja siihen haluatko uudelleen käydä, käyttää tai kokea jotain.

Mitä JTM-CONSULTING tekee toisin kuin muut? Auttaa pääsemään yhdessä sovittuun lopputulokseen, ei ainoastaan esittelemällä mahdollisuuksia, vaan saattamalla perille saakka. Kuten esimerkiksi:

Palvelumuotoilussa. Kannattavuudessa. Logonsuunnittelussa. Business konseptoinnissa. Asiakaspalvelu kehityksessä. Sovelluskehityksessä. Markkinoinnissa ja mainonnassa. Henkilöstön koulutuksessa. Työnohjauksessa. Siinä töitä mitä on tehty jo muille vuosien aikana. Siis konkreettisesti tehty ei tilattu muilta toimijoilta. Kaikkea emme mekään pysty tekemään, mutta se voidaan miettiä miten se voidaan fiksusti toteuttaa.

Mitä teille tehtäisiin?

Kohti valoissaa tulevaisuutta

Korona, Konkurssi vai Mahdollisuus?

Sosiaalisen median tuottaessa jatkuvasti koronainformaatiota tapahtuneesta ja muualla kerrotusta, olisiko jo aika keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen?

Itse Korona-virus elää joka tapauksessa kerrottiin siitä joka sekunti tai ei. Miten tämä koronatilanne heijastuu nyky yhteiskuntaan? Epävarmuutena tulevasta ja tapahtuneesta, pahimmillaan työttömyytenä. On totta, että laskut tulee maksaa ja ilman kulutusta ei ole mitä jakaa, entä peruspalvelut? Miten pallo saadaan taas liikkeelle?

Oli hienoa lukea viimepäivinä, että Suomen valmistava teollisuus on alkanut aktiivisesti itse tuottaa suojaustuotteita tähän koronakriisiin ja sitä kautta saadaan omavaraisuutta aikaan. Joka tapauksessa nyt tässä uudessa tilanteessa ketterimmät ja fiksuimmat yritykset, mitkä pystyvät sopeutumaan ja mukautumaan tulevat pärjäämään. Miksi näin?

Taustaksi seuraavaa, eli pitkän ajan melkein jo 15 vuotta ellei pidempään Suomessa on keskitytty hyvin pitkälle korkeaanteknologiaan ja suunnitteluun sekä lisäarvotuotantoon tieto ja IT-palveluna samalla mekaanista teollisuutta on ajettu merkittävästi alas. Tämä heijastuu pahalla tavoin silloin, kun muu fyysinen tekeminen päättyy syystä tai toisesta, nyt koronasta johtuva kriisi. Vaikkakin etätyöt ovat tuoneet uusia työmalleja ja työllistäneet suuren osan koodareista ja teknologiayrityksistä asiakaspalvelun osalta, ei se kata nyt vallalla olevaa suurta tulotyhjiötä, mikä rajoittaa kulutusta. Fyysisen työkentän roolit sekä asiakaspalvelu, majoitus, anniskelu ja ravintolapuoli sekä kaikki muu missä tarvitaan ihmisiä on säännöstelyn kourissa ja ajettu joko pakon edessä ilman asiakkaita tai lakisäädösten mukaan alas. Tämä rajoittaa taas lisää kulutusta ja tulojen jakautumista. Nyt kun vienti jumittaa, ei voida tuottaa palveluita tai tuotteita normaalisti, vienti ei vedä. Maksuvoima tyrehtyy eikä hienoja korkeanteknologian palveluita tarvita. Laskut juoksevat joka tapauksessa. On hieno ele, että tarjotaan maksuttomia kuukausia palveluista, mutta se on vain laina-aikaa. Sekin liikevaihto mitä saadaan aikaan jatkossa ei tule kattamaan kuluja tulevaisuudessa, koska kustannusrakenteet ovat valmiiksi kierossa. Toisaalta tulee uusia palveluita ja jo olemassaolevien palveluiden volyymit tulevat kasvamaan eksponetiaalisesti. Joten kun koronalukot avataan, aloitetaan suurella todennäköisyydellä kiireellä uudelleen järjestelyt ja YT-neuvottelut hyvin monessa yrityksessä. Ja varmasti näin jo nyt monessa organisaatiossa tehdään, jotta selvitään vanhassa bisneksessä ja uudessa tilanteessa hengissä ilman konkurssia.

Muutosten tuulet puskevat aikaiseen aurinkoiseen kevääseen lempeästi puhaltaen vaikkakin kurjissa tunnelmissa. Mukautuvat ja sopeutuva yritykset etsivät itse ulospääsyjä ahdistavasta tilanteesta ja jäykät organisatoorisesti ja hallinnolliset vanhoilliset yritykset pysyvät linjauksessaan ja tekevät mitä osaavat, supistavat. Mitä suurimmalle osalle yritysjohdossa tulee mieleen on, että säästetään ja leikataan! On myös vaihtoehto ja suora lääke laittaa rahaa kehitykseen ja tulevaisuuteen, investoida uuteen mahdollisuuteen ja kehitykseen! Niin kuka senkin keksii? Ihmiset ketkä istuvat kotonaan toimettomina, ilmainen vinkki! Nyt on aika mukautua ja muotoutua ja ennakoida jo seuraavaa kriisiä. Koska seuraavan kriisin ajankohtaa ei vielä tiedetä, se joka tapauksessa tulee, varmasti nopeammin kuin osataan odottaa. Tai sitten ei, oletus on hyvä ja relevantti kehityksen ajankohdan kannalta. Koronatilanne vakavuudessan on luonut pakon ja uuden mahdollisuuden sopeutua ja mukautua siten, että tällaista yhteiskunnan lukitsemista ei seuraavalla kerralla tarvita ja saattaa lähes kaikkia Suomalaisia taloudelliseen ahdinkoon. Vastaavaa tilaa joutuvat kestämään jatkuvista taisteluista kärsivät maat ja silti niissä noustaan ja uudelleen rakentaminen jatkuu taukoamatta. Kyllä Suomikin nousee ja nopeasti. Valtion takaamat yrityslainat ja kehitystuet liiketoiminnan akuuttiin muutokseen toimisivat erittäin hyvänä polttoaineena ja porttina suunnan vaihtamiseen yksityis ja pk-sektorilla.

Jotta voimme Suomalaisina päästä yli tällaisesta kriisistä paremmin ensikerralla. Tarvitsemme käytännössä omavaraisuutta lisää. Niin joskus on ollut sanonta, että pitää olla omavara muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Miksi Suomella ei ole ollut riittävästi omavaraa tai valmiussuunnitelmia? Jotta yhteiskunta voidaan irroittaa tilapäisesti muusta maailmasta kriisin sattuessa tarvitaan omavaraisuutta, materiaaleina ja palveluina. Valmiusvarastot ja valmiusorganisaatiot Suomessa ovat tai ainakin uutisten mukaan, oli aikaansa jäljessä ja jäi kiinni housut kintuissa, muu terveydenhuolto mukaanlukien. Mutta puolustuksena täytyy sanoa, että varmaan asiat on tehty saatavilla olleen parhaimman osaamisen ja resurssien mukaan. Tai ainakin näin johto on saatu vakuutettua. Valmius tarkoittaa valmiutta ja tietoa ja suunnitelmia, ei epävarmuutta ja osaamattomuutta ja toimikuntia! Tarvitaan yritysten sopeutumista, niiden valjastamista palvelu- ja tuotetuotantoon kriisiaikana. Yksityisen puolen yritykset tulisi velvoittaa tukemaan tarvittaessa määräyksellä valtiota sekä julkistasektoria omakustannushinnoin kriisiaikana ilman kieltäytymisvaihtoehtoa. Helppoa konkretiaa, politiikan sijaan.

Uskallan väittää, että jos valmiuden ylläpito olisi ollut tämän ajan puolustusvoimien hallussa varastoineen ja toimintavalmiuksineen olisi vuorokaudessa virka-apupyynnöstä kyetty koko Suomi saamaan järjestykseen ja tiedotus olisi ollut selkeää ja tavoitteet tiedossa. Lisäksi terveyden huollon lisäresurssit olisivat olleet paikallaan ja ylimääräisiin toimintoihin pystytty reagoimaan tehokkaasti ja oikein. Se siitä ja niistä säästöistä sekä tehokkuudesta. Ehkä koko valmiusstrategiaa tulisi tarkastella uudelleen ja sen käytännön toteuttamista vähän uudelleenjärjestellä tulevaisuutta ajatellen.

Voisiko ajatella, että otetaan iso yhteinen jättiloikka eteenpäin ja aloitetaan muokkaamaan, maista ja mannuista omavarainen teollisuusvaltio, mistä tullaan jatkossa saamaan aina tuloja ja kattamaan Suomen kokoisen valtion tarvitsemat palvelut itse! Ps. Elintarviketuottajat, perustakaa oma osuuskunta ja jakeluketju. Koska sitä en ymmärrä, miksi saman Suomalaisen elintarvikkeen voi ostaa halvemmalla Eestistä kuin Suomen marketista? Miksi suomalainen elintarviketuote maksaa enemmän suomalaiselle Suomessa kuin ulkomailla?

Mahdollisuus menestykseen on Suomen maissa ja pelloissa sekä mineraaleissa, tottakai myös meissä Suomalaisissa, teknologiassa ja älyssä. Vain mielikuvitus rajoittaa siitä menestymisen maailmanlaajuisesti. Ruokaa voidaan tuottaa tehokkaasti, kunhan se tehdään fiksusti ja myös jalostetaan ja jaetaan fiksusti. Rautaa voidaan aina hitsata ja elektroniikkaa valmistaa sekä koodinpätkiä kirjailla, mutta niin voi muutkin. Mutta muut eivät voi viljellä puhtaita elintarvikkeita tai kestävää puuta tai 1-luokan terästä lujuuskomponentteihin. On myös paljon muuta osaamista mihin muut ei pysty samalla tavoin kuin Suomalaiset. Raha ja hinta ei ole oikea vastaus.

Pitkän ulkomaan kokemuksen kerryttäneenä ja työskennellessä eri kulttuureissa olen saanut vain positiivista palautetta Suomalaisesta osaamisesta, teknologiasta, työntekijöistä, maasta, moraalista jne……

Miksi suomalaisen Insinöörin palkka on 0,5 € vs Eurooppalaisen insinöörin €? Miksi Suomalaisen hitsarin palkka on liian kallis vs. Puolalaisen mihin sitä verrataan? Puolalaisen työntekijän elinkulut eivät ole samat kuin Suomalaisen perheellisen jos olisi palkka olisi sama. Miksi Suomalainen työ on liian kallista? Kenelle ja kenen näkökulmasta? Ahneus on kuultu monesti, mutta kuka on ahne? Palkan tulee riittää asumiseen ja elämiseen sekä vapaaseen liikkumiseen ja lomaan perheenä ilman yhteiskunnan tukea! Miksi tämä ei ole nyky Suomessa mahdollista? Miksi tarvitaan ulkomaista halpatyövoimaa, jolle maksetaan asumistuet ja muut sosiaalituet, jotta he voivat edes työskennellä näissä yrityksissä Suomessa? Onko meidän oma arvomaailma ja arvoketjumme kiero? Kuulostaako tutulta? Oikein vai väärin?

Miksi tehdystä työstä muualla kiitetään ja pyydetään uudelleen tekemään, mutta Suomessa päivitellään kun maksoin niin perkeleesti? Hyvästä työstä kuuluu maksaa kunnon korvaus! Ei voi myydä, jos tuotetta ei voi oikealla kustannuksella tuottaa!

Miksi kehitys suomessa on kirosana ja muualla siihen investoidaan jokapäivä?

Vastaus: Me teemme, kehitämme ja parannamme itsenäisesti päivittäin itseohjautuvasti vaikka me emme siitä korvausta saa, koska me emme anna periksi oli tilanne mikä tahansa. Sen vuoksi on Sauna ja mökit jossa purnata ja maailmaa uudestaan. Tämä erottaa Suomalaisen muista kulttuureista ja ajaa kehitystä hiljaisesti eteenpäin. Asiat voisi olla toisin ja Suomalaisten asema muuhun maailmaan nähden voisi olla vielä toisin. Vaikea olla ylpeä omasta työstä muualla, jos sitä ei osata arvostaa omissa organisaatiossa. Tätä kulttuurimuutosta toivoisin näkeväni täällä koti Suomessa enemmän. Työnantajille ilmainen vinkki arvostakaa työntekijöitänne avoimesti ja rehellisesti. Ja kaikille työntekijöille vinkkinä vaatimattomuus ei ole hyve vaan rajoite, ota kiitos ilolla vastaan kun sitä kohtaat urallasi!

Nyt on mahdollisuus meillä kaikilla Suomalaisilla muuttaa suhdettamme Suomeen ja muuhun maailmaan ja ennen kaikkea vaikuttaa omaan menestykseen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Tähän on hyvä päättää ja ajatella auringon paisteessa lisää asioita tulevaisuudestamme.

Terveisin

Yrityskonsultti

Virtaava puro